Historiikki

Historiikki 1965 – 2005

ERÄ-POJAT PERUSTETAAN
Reilut 40 vuotta taaksepäin, jolloin metsästysseura-ajatus ei enää suinkaan ollut aivan uusi pohjois-savolaisessa miljöössä, se kuitenkin vasta kyti lastukoskelaisissa  mielissä.
Pyssyt paukkuivat ja erästäjiä liikkui metsissä, vainioilla ja vesillä metsästysoikeutenaan ikivanha suomalainen riistamaiden nautintaoikeus. Tämä nautintaoikeus oli tullut kuuluisaksi  jopa ”ylenkyläläistenkin” keskuudessa ja sen seurauksena nähtiinkin varsinkin viikonloppuisin teiden varsille pysäköityinä erimerkkisiä tuntemattomia ajoneuvoja ja ajajat samoilemassa riistamailla. Seuraukset tästä menettelystä olivat selvät: jäniksen jälki alkutalvesta hangen pinnalla oli harvinainen. Usein vasta keväthankiaiset toivat mukanaan pupujussin maistelemaan rantaniittyjen pajupensaiden vuosikasvainta ja katselemaan maukasruokaisia kesälaitumia poikastensa kasvumaiksi.

Riistan väheneminen, täysin tuntemattomat saalistajat ja järjestyksen puute metsästysmailla herättivätkin ajatuksen metsästysseuran perustamisesta. Yhtenä tärkeänä tekijänä perustamisasiassa kuultiin vielä kylän miesten välisissä keskusteluissa ajatus hirvenmetsästyksen järjestämisestä oman kylän voimin.

Innokkaimpia metsästysseura-aatteen ajajia olivat vanhat jo edesmenneet erämiehet Otto Bruun ja Veikko Tuovinen. Lisäksi ajatusta kävivät varauksettomasti kannattamaan Joosep
Vepsäläinen, Veikko Huttunen ja kylälle vastíkään muuttanut opettaja Raimo Hartikainen.

Kun asiasta oli keskusteltu ja tutkailtu miesten mieliä, laskettu tilojen pinta-aloja yhteen, suunniteltu kartankin avulla mahdolliset alueet, päätettiin kutsua lehti- ja pylväsilmoituksilla metsästysseuran perustamisesta kiinnostuneet metsästäjät ja maanomistajat yhteiseen kokoukseen. Lisäksi kokoukseen kutsuttiin Pohjois-Savon silloinen riistapäällikkö Olavi Raetpalo. Kokous pidettiin Lastukosken koulussa marraskuun yhdeksäntenätoista päivänä 1965.

Kutsua noudatettiinkin mieslukuisesti. Lähes kolmisenkymmentä paikkakuntalaista oli läsnä, lisäksi riistapäällikkö Raetpalo, joka oli haalinut mukaansa Nilsiän riistanhoitoyhdistyksen toimihenkilöitä, joiden kokoukseen kutsuminen oli unohtunut yksinkertaisesti metsästyksen organisaatioasioiden outouden takia.

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin maanviljelijä Veikko Huttunen ja sihteeriksi opettaja Raimo Hartikainen. Riistapäällikkö teki selkoa metsästysseuran perustamiseen liittyvistä asioista, seuran toiminnasta, maanvuokrauksesta ja jäsenten velvollisuuksista ja oikeuksista. Riistanhoitoyhdistyksen sihteeri löi eteen MKJ:n metsästysyhdistyksen mallisäännöt ja sitten päästiinkin vaihtamaan ajatuksia perustamisen tarpeellisuudesta. Kun erämiehet ovat virallisissa tilaisuuksissa hitaita puheissaan, ei keskustelu oikein meinannut päästä vauhtiin ja perustamisasiahan oli jo tavallaan puhuttu selväksi etukäteen, joten kannatuspuheenvuorot olivat laimeahkoja. Silloin riistapäällikkö sai aiheen sotilaalliseen tapaansa tokaista, että perustaminen näyttää olevan yhtä vaikeaa kuin pihtisynnytys ja vihjaisi samalla siihen suuntaan, että kysymyksessä olevalla tavalla synnytetty lapsi kenties osoittautuisi heikkohenkiseksikin.

Kuitenkin edellämainitusta epäluottamuksesta huolimatta päätettiin perustaa metsästysseura mainittujen sääntöjen pohjalta ja nimeksi hyväksyttiin Lastukosken Erä-Pojat. Seura päätettiin rekisteröidä ja valittiin toimintaa suunnittelemaan ja eteenpäin viemään johtokunta, johon tulivat valituiksi maanviljelijä Veikko Huttunen, maanviljelijä Otto Bruun, autoilija Toivo Hartikainen, maanviljelijä Raimo Hartikainen, opettaja Raimo Hartikainen ja kauppias Viljo Väätäinen Raatilta. Varajäseniksi tulivat maanviljelijä Pauli Joutsen ja maanviljelijä Heikki Tuovinen. Samassa kokouksessa on allekirjoitettu perustamiskirja, jossa allekirjoittaneet maanviljelija Veikko Huttunen Nilsiästä, maanviljelijä Otto Bruun Nilsiästä ja maanviljelijä Raimo Hartikainen Nilsiästä ilmoittavat perustaneensa Lastukosken Erä-Pojat -nimisen metsästysyhdistyksen.

Perustamisen jälkeen olikin johtokunnalla edessään runsaasti tehtäviä. Metsästysoikeuden vuokraaminen, metsästysseuran toiminnan ensimmäinen edellytys, ei ollut helppo tehtävä. Tilat olivat pienehköjä ja lukumäärä näin ollen suuri. lisäksi monet maanomistajat suhtautuivat epäluuloisesti kirjallisen vuokrasopimuksen allekirjoittamiseen. Kuitenkin asioiden selvittämisellä ja keskusteluilla asiat saatiin luistamaan ja tilojen metsästysoikeus siirretyksi kirjallisen vuokrasopimuksen kautta seuralle. Toinen tärkeä tehtävä oli selvittää seuran toiminta-alueen laajuus. Olihan perustamiskokouksessa ollut mukana myös Majalahden kylän edustajia, jotka olivat ilmaisseet halunsa liittyä seuraan. Kuitenkin haluttiin tämä asia selvittää perusteellisesti ja järjestettiin Viljo Väätäisen talossa 12.12.1965 seuran edustajien ja majalahtelaisten metsästäjien välinen neuvottelutilaisuus. Tilaisuudessa kävi ilmi, että valtaosa naapurikyläläisistä ei ollutkaan valmiita liittymään Erä-Poikiin, joten seura kuin itsestään sai luonnolliset rajansa. Raja noudattelisi suurinpiirtein silloista Lastukosken koulupiirin rajaa. Johtokunta teki töitä, suunnitteli ja valmisteli. Varsinaiset toimintamuodot lyötiin lukkoon ensimmäisessä vuosikokouksessa 18.3.1966, jolloin myös hyväksyttiin jäseniksi 25 henkilöä. Näistä perustajajäsenistä ovat yhä mukana toiminnassa Veikko Huttunen, Viljo Hartikainen, Raimo Hartikainen (mv), Raimo Hartikainen (op), Toivo Hartikainen, Vesa Kainulainen ja Antti Pentikäinen.

 

R_Hartikainen.jpg
Raimo Hartikainen laati Lastukoksen eräpoikien historiikin seuran täyttäessä 40 vuotta vuonna 2005.

RIISTANHOITO
Metsästysyhdistyksen eräs tärkeimmistä toimintamuodoista on riistanhoito. Tähän toimintaan velvoittavat jo yhdistyksen säännöt sekä metsästysvuokrasopimuksen ehdot. seurallamme on ollut tässä toiminnassa tavoitteena riistaeläinten elinpiirien luominen sellaisiksi, että aina jossakin suunnalla seuran alueella on riistaa ja sillä siellä hyvät elinmahdollisuudet lisääntymiselle. Niinpä heti alusta alkaen päätettiin osa metsästysalueesta pitää rauhoitus- ja riistanhoitoalueena, jossa pienriistaeläimillä on rauha ja jossa niiden elämää seurataan ja suoritetaan talviruokintaa. Niinpä 4.8.1966 pidetyn kesäkokouksen päätöksellä nimettiin rauhoitusalueeksi Kumpuniemi Plaketin ja Hauta-ahon rajaa myöten siitä Nilsiä- Lastukoski maantietä myöten Lohilahteen. Rauhoitusaluetta on vaihdettu vuosien mittaan niin, että mainitussa tehtävässä ovat olleet Kumpuniemen lisäksi Lastuniemi, Lastumäki-Tervaniemi, Riitasalo ja Hangonniemi. Suurimmillaan rauhoitusalue oli 1974-1978, jolloin Riitasalon rauhoitusalue liittyi Vuotjärven Kaiun rauhoitusalueeseen ja muodostui lähes 1000 hehtaarin suojeluala. Viime vuosina Kumpuniemi on toiminut toistuvasti rauhoitusalueena, koska alue runsaan loma-asuntorakentamisen vuoksi on käynyt soveltumattomaksi varsinaiseen metsästykseen.Heti seuran perustamisen jälkeen tartuttiin tehokkaasti riistan rehukasvien viljelyyn, sadon korjuuseen ja talviruokintaan. perustettiin riistapeltoja eri puolille toiminta-aluetta. Keväisin muokkaus ja kylvö, kesäisin rikkaruohojen torjunta ja syksyisin sadonkorjuu ja kuljetus ruokintapaikoille ovat työllistäneet jäsenistöä. Alkuaikoina työt tehtiin talkoilla, mutta 1975 toimintasuunnitelmassa jäsenistö jaettiin 11 riistanhoitoryhmään, joiden tehtävänä oli huolehtia hoitotoimista omilla alueillaan. Järjestelmä on käytössä edelleenkin, vaikkakin työhön osallistujien määrä on vähentynyt.Maanviljelijäjäsenet ovat auliisti auttaneet muokkaus- ja korjuutoimissa konevoimillaan. Esimerkiksi Hartikkalan Rami on puimurillaan ja kuivurillaan huolehtinut riistapeltojen jyväsadon aina korjuuseen. Muisteluksena toimintatarmosta kerrottakoon, että joulukuussa 1973 ajettiin traktorilla haavanlatvoja ja oksia Lastukosken takaa savottatyömaalta Lastuniemen rauhoitusalueen jäniksille. Operaatiossa oli sikäli epäonnea, että Kauko Pentikäisen traktori vajosi Koukkelolahden rantalähteeseen, mistä se saatiin nostetuksi vasta seuraavana päivänä aputraktorin ja vinssien avulla.

Edistyksellisyyttä ja vireyttä seuramme on osoittanut olemalla valmis myös riistanhoitokokeiluihin. 1970-luvulla kokeiltiin muodissa ollutta teeren talviruokintaa. Rakennettiin ruokinta-automaatteja Kuikassa järven jäällä, Lastumäessä ja Riitasalolla hakkuuaukeilla. Tuloksena oli epäonnistuminen, teeret eivät tulleet ruokailemaan jyväautomaateille.

Osittaisena epäonnistumisena voitaneen pitää myös Pohjois-Savon riistanhoitopiirin kanssa 1977 – 1982 suoritettua kokeilua, missä pyrittiin selvittämään onnistutaanko varhain sulavien virtapaikkojen rannoille ripustettavien pesäpönttöjen avulla pysäyttämään muuttavia telkkiä paikkakunnalle pesimään. Maaliskuisena lauantaipäivänä 1977 ripustettiin 50 telkänpönttöä Lastuniemestä Tervaniemeen virran rantapuihin riistapäällikkö Martti Rissasen johdolla. Kun sitten pesintätuloksia tarkkailtiin viiden seuraavan kesän aikana, todettiin, että eivätpä kodit olleet kelvanneetkaan. Vain 2 – 5 pönttöä oli vuosittain hyväksytty, joten kuvitelmat jättisuurista telkkäparvista Lastukosken vesillä eivät toteutuneet, jos niitä kukaan lie tosimielessä odotellutkaan. Mutta ehkä riistantutkimus sai kokeilun kautta tarvitsemaansa tietoa.

Vuoden 2000 keväällä Pertti Huovinen innokkaana kanakoiraharrastajana kokeili fasaanien menestymistä laskien Pentikkälän peltomaisemiin 53 fasaania. Linnut kuitenkin katosivat kesän aikana salaperäisesti.

Suorittamistaan riistanhoitotoimista seuramme on saanut myös tunnustusta. Pohjois-Savon riistanhoitopiirin hallitus palkitsi seuramme Pohjois-Savon toimivimpana metsästysseurana  vuonna 1981. Seuraavana vuonna järjestettiin piirin alueella Riistan hyväksi -82  -tempaus. Metsästysseurat kilpailivat riistanhoitopäivän toimintatulosten pohjalta. Lastukosken Erä-Pojat sijoittui viidennelle sijalle lähes 300 metsästysseuran joukosta.

Jäsenten aktivoimiseksi riistanhoitoon ja muuhunkin toimintaan hyväksyttiin vuosikokouksessa  15.3.1967 jäsenten toimintakilpailu, jossa vuosittain terhakimmat palkitaan. Ensimmäinen kilpailun voittaja oli Kauko Pentikäinen, joka palkinnokseen oikeutettiin metsästämään yksi ylimääräinen riistaeläin hyväksytyn saaliskiintiön lisäksi. toimintakilpailu on edelleen voimassa, joskin palkintoina jaetaan esinepalkintoja.

Nilsiä riistanhoitoyhdistyksen alueensa metsästysseuroille toimeenpanemassa toimintakilpailussa Erä-Pojat on menestynyt palkintosijoille useimpina vuosina jopa voittajana.

Lastulahti on ollut aina mainio vesilintujen asuinalue. kuitenkin kolme vuosikymmentä aiemmin aloitettu Syvärin järven vedenkorkeuden säännöstely runsastutti järvikaislan kasvua niin, että vesilintujen luontaiset ravintokasvit katosivat ja niiden häviämisen myötä myös järven pohjan pieneliöstö köyhtyi. valtavien kaislakasvustojen vuoksi myös veneellä liikkuminen alueella kävi mahdottomaksi. Ensimmäisen kerran olosuhteiden huonontumisesta esitti huolensa Tapio Väätäinen 25.4.1984 pidetyssä johtokunnan kokouksessa, että jotakin pitäisi tehdä. Saman vuoden lokakuussa johtokunta antoi Kalevi Väisäsen ja Matti Väätäisen tehtäväksi valmistella hoitosuunnitelma ja kartoittaa kunnostamiseen saatavia mahdollisia avustuksia. Pohjois-Savon riistanhoitopiirin riistanhoidonneuvoja Veijo Miettinen laati vesilintualueen parannussuunnitelman 27.6.1986. Suunnitelman mukaan Lastulahden veden pintaa nostettaisiin pohjapadon avulla sekä kesäisin niitettäisiin harvemmat kaislikot avovesialueen ympäriltä sekä tehtäisiin aukkoja sankempiin ruohikoihin. Leikkuujätteet tulisi poistaa vesistöstä.

Pohjapadon rakentaminen jäi haaveeksi. Vesikasvillisuutta niitettiin kesäisin neljänä vuonna peräkkäin riistanhoitopiiristä lainatun vesikasvileikkurin avulla. Tehtävä oli työläs ja aikaa vievä. Leikkuujätteen kerääminen vedestä ja kuljettaminen rannalle oli vielä työläämpää, koska leikkuun ansiosta kaislat näyttivät vain lisäävän kasvuaan seuraavana kesänä. Koska suoritetut toimenpiteet eivät tuottaneet toivottua tulosta, lopetettiin kokeilu.

Unohtaa ei myöskään sovi tässä yhteydessä maanomistajien myönteistä suhtautumista tähän riistanhoitotyöhön ja siitä aiheutuvien toimenpiteiden suorittamisen sallimista omistamillaan mailla.

 

 

 

hoito.jpg

 METSÄSTYS
On itsestään selvää, että metsästysseuran toiminnan perimmäinen tavoite on metsästys, tuon esi-isiltä perityn viettitoiminnan tyydyttäminen, tosin mukautettuna kunakin ajankohtana vallitseviin mahdollisuuksiin. Metsästyksen toiminnan suorittamiseen tähtää eräpoika silloinkin, kun hän heinäsäkki selässä hiihtää talvella riistamailla tai keväällä kapuaa puussa puhdistamassa telkänpönttöä.Yhdistyksemme metsästysalue tarjoaakin mahdollisuuksia monipuolisen metsästyksen harjoittamiseen. Voidaan mainita runsaat vesialueet selkineen, salmineen ja ruohikkoisine lahtineen, mitkä ovat mainioita vesilinnustusalueita, maastollisesti erittäin vaihtelevat Pisanvuoren ja Lastumäen alueet kaikenlaisen pienriistan metsästykseen, mitkä alueet ovat osoittautuneet myös metsän kruunupäiden asuma-alueiksi.Vesilintujen metsästysjärjestelyt on hoidettu vesialueen osakaskuntien kanssa yhteistyössä siten, että seuramme on vuokrannut metsästysoikeuden osakaskunnilta kuitenkin ehdolla, että osakkaat jotka eivät ole seuramme jäseniä,  saavat metsästää vesialueella. Näin järjestys sorsastuksessa on saatu aikaan ja valvonta helppo suorittaa.

Kanalintujen metsästyksessä on toiminnan alusta lähtien alusta lähtien ollut voimassa jäsenkohtainen saaliskiintiö, jolloin jäsenen on vuosittain metsästyskauden päättymisen jälkeen ilmoitettava metsästämiensä saaliseläinten lukumäärät. Tällä toiminnalla on pyritty kasvattamaan jäseniä noudattamaan metsästyksessä ns järkevän metsästyksen periaatetta eli metsästämään sen mukaan, millainen on ajankohdan riistakanta kunkin saaliseläimen kohdalla. Kiintiöperiaatetta noudatettiin myös jäniksen metsästyksessä toiminnan alkuvuosina. Kun sitten kuitenkin rauhoitus- ja hoitotoimien ansiosta jäniksiä alkoi vipellellä joka nurkalla, voitiin sallia jäniksen vapaa verotus. Tämä tapahtui ensimmäisen kerran 1977, mistä lähtien jäniksiä on metsästetty ilman rajoituksia, eikä kanta ole vaarantunut.

Vuoden 1979 kesällä tehtiin rauhoitusalueella havaintoja erittäin suuresta jänistiheydestä. Jopa joku maanvuokraajakin ilmoitti huolestuneisuutensa jänisten aiheuttamien satovahinkojen suhteen, Silloin kesäkokouksen päätöksellä päätettiin toimeenpanna yhteisjänisjahti kannan harventamiseksi Kumpuniemellä. Kokoonnuttiin aamuhämärissä. Koirat olivat mukana. Päästettiin yhtä aikaa ”jäniksenajokoneet” töihin. Pian alkoi kuulua monenäänistä haukkua, ajot menivät ristiin, pyssyt paukahtelivat, oli sanalla sanottuna kaaos. Metsästyskokeilu ei tyydyttänyt ketään. Seuraavana syksynä 26.10. -80 kokoonnuttiin miesvoimin ja koirat jätettiin kotiin. Joukko otti ojennusta sotaväkimalliin, jakautui kahteen joukkoon, toinen joukko ajamaan ketjussa ja toinen passiin. Nyt metsästys sujuikin mallikkaasti järjestyksen vallitessa ja saalistakin tuli. Kumpuniemen ja Lastuniemen rauhoitus tuotti saaliiksi 43 jänistä. Matti Väätäinen ikuisti kamerallaan tyytyväisen metsästäjäjoukon saaliineen, jonka oikeaksi todistaa suurennettu valokuva metsästysmajan seinällä. Kirjoittipa Matti Metsästäjä-lehteen tapahtumasta artikkelin, joka herätti suurta kiinnostusta metsästäjäpiireissä.

Vuoden 1982 yhteisjahdin saalisjänikset (20 kpl) pakastettiin ja yhteistyössä Lastukosken maamiesseuran emäntien kanssa järjestettiin Tuula Rissasen ohjauksessa riistaruokakurssi koululla 15.1. -83. Seuraavana päivänä tarjottiin makoisat jänispaistit lisähöysteineen maanvuokraajille ja seuran jäsenille. Ruokailussa pistäytyi 95 vierasta. Vuosikymmenten saatossa seuran alueelta on metsästetty 2303 jänistä.

Viime vuosina pienriistakannat ovat jatkuvasti pienentyneet hoitotoimista ja maltillisesta verotuksesta huolimatta. Syynä näyttää olevan peto- ja vahinkoeläinten lisääntyminen luonnossa. Villiminkki aiheuttaa suurta tuhoa vesistöjen varsilla, supi- ja kettukannat ovat runsastuneet jatkuvasti, huuhkajat pesivät vuosittain Lastumäessä ja Pisalla, varislintuja suojellaan lähes ympärivuotisesti. Ilvesten jäljet ovat talvella yleinen näky kiertelemässä jänisten ruokintapaikkoja. Tämä kehitys luonnossa on pakottanut suuntaamaan huomiota yhä enenevässä määrin näiden vahinkoeläinten vähentämiseen. Kiinnostusta vahinkoeläinten metsästykseen on herätelty toimeenpanemalla vahinkoeläinten pyyntikilpailu, järjestämällä pyyntilaitteiden valmistuskursseja ja opastustilaisuuksia. Kesällä 1999 työvoimatoimiston työllistämistuella työllistettiin henkilö, joka rakenteli pyyntiloukkuja ja pyydysti 17 minkkiä, kolme supia, yhden näädän sekä keräili vanhoja piikkilankoja alueelta. 

 

saalis.jpg

HIRVENMETSÄSTYS

Aivan oman lukunsa muodostaa hirvenmetsästys.  Se on tapahtuma, jossa varsinkin alkuvuosina , kun metsästys tapahtui ajometsästyksenä,  koko kyläkunta oli mukana. Viime vuosina, kun hirvikoira on ottanut paikkansa seurueen arvostettuna jäsenenä, on hirvestys suoritettu vähäisemmän joukon voimin.

Hirvenmetsästyksen makuun päästiin ensimmäisen kerran 1968, jolloin seurallemme myönnetyllä yhden hirven kaatoluvalla Paavo Bruun pamautti 27.10. kaksivuotiaan naarashirven. Kovin suuria lupamäärät seuramme kohdalla eivät ole olleet johtuen pienehköstä metsästysalueesta. Kuitenkin vuosien saatossa on seuran alueelta ammuttu yhteensä 117 hirveä. Jahtiseurueen ennätyshirven onnistui kopauttamaan Veikko Huttunen 27.10.1973. Elikko kantoi komeaa lapasarvikruunua ja lihapainoksi punnittiin 263 kiloa.

Hirviseurueen keskuudessa vallitsee aina tietynlainen hurtti huumori. Onnistuneen kaadon jälkeen ollaan porukalla tyytyväisiä, ei ainoastaan kaataja. Mutta auta armias, jos joku tyrii passissa, sakki ei säästä poloista, vaan leukailua riittää.
”Kyllä siihen varmasti osui, kun se oikein keikisti”, sanoi Pentikäisen Antti, kun hirveltä sarven poikki ampui, on eräs sattuvista sanonnoista.

Näitä sanontoja runomitallisessa muodossa olemme vuosittain saaneet kuunnella hirvipeijaisissa. Alkuvuosina kuulopuheitten perusteella Eila Maria Väätäinen riimitteli hirvenmetsästyksen vaiheista kertovia kronikoita. Sittemmin tehtävän otti hoitaakseen Antti Pentikäinen, joka itse seurueessa mukana olevana tallensi tapahtumat tuoreeltaan muistivihkoonsa.

Hirvipeijaiset on aina pidetty Lastukosken koulussa. Tilaisuuteen on järjestetty jotakin ohjelmaa. Mainitun hirvikronikan lisäksi ohjelmassa on kerrottu seuran toiminnasta, laulettu yhdessä, koululaiset ovat esittäneet ohjelmaa, on ollut soittoesityksiä, ulkopuoliset vierailijat ovat alustaneet jostakin metsästykseen tai riistanhoitoon kuuluvasta aiheesta. Toisin sanoen on pyritty luomaan maanvuokraajien, kyläläisten ja seuran jäsenten yhteinen pienimuotoinen juhla, mikä onkin koonnut vuosi vuodelta runsaasti väkeä.

 

KILPAILUTOIMINTA

Kilpailu, mitan ottaminen kaverista, on aina kiehtonut ihmistä. Metsästäjät kilpailevat tietysti läheisesti metsästykseen liittyvissä urheilulajeissa kuten hirven hiihdossa, hirvenjuoksussa, hirvi- ja savikiekkoammunnassa tai eräpolun taidoissa.

Kun seuramme 40 vuotta sitten perustettiin, oli metsästys tärkeämpi kuin metsästyksellinen kilpaurheilu. Siksi perustamiskokous yksimielisesti poisti sääntöjen kolmannen pykälän seitsemännen momentin (tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys kehittää jäsenistönsä keskuudessa metsästysaseiden oikeata käyttöä ja järjestää metsästys- ja urheiluammunnan harjoittelu- suoritus- ja kilpailutilaisuuksia.)

Kuitenkin hirvenhiihdon harrastustoiminnan vallattua laajat kannattajajoukot 70-luvulla Pohjois-Savossa, alkoi Erä-Poikienkin riveistä kuulua vaatimuksia, että pitäisi saada omasta takaa järjestää harjoitusammuntoja ja kenties kilpailujakin. Ensimmäisenä toimenpiteenä anottiin Suomen Metsästäjäliiton jäsenyyttä, tapahtuuhan em. kilpailutoiminta ainoastaan liiton jäsenseurojen toimesta. Jäsenyysanomuksemme hyväksyttiin 1978. Sitten alettiin käydä paperisotaa oikeusministeriötä ja yhdistysrekisteriä myöten, että em. poistettu sääntökohta saataisiin voimaan. Säännöt uusittiinkin tältä osin 29.2.1980. Jo samana vuonna 21.12.1980 järjestettiin ensimmäiset yleiset hirvenhiihtokilpailut, johon osallistui 94 kilpailijaa. Kilpailukeskuksena toimi koulu, jossa oli mainiot tilat tuloslaskentaa, kisaravintolaa, suksihuoltoa jopa hiihtäjien saunomistakin varten. Kilpalatu kierteli Lastuniemellä, ampumapaikan 50 suorituspaikkaa rakennettiin Tuovilanlahdelle.

Seuramme järjesti vuosina 1981 – 1987 vuosittain piirin CUP-kilpailun. Kilpailijoita oli eniten 1983, jolloin latuja sivakoi, arvioi hirvenpäiden etäisyyttä ja paukutteli kymmenen kertaa hirvikuvioita kiväärillään peräti 162 kilpailijaa. Noin suuren kilpailun järjestäminen oli vaativa tehtävä. Maasto Lastuniemellä oli epätasainen. Latupohjan tasaustyöt tehtiin jo syksyllä lunta siirrettiin kuoppiin, rakennettiin ampumapaikka tauluille jo ennakkoon. Kilpailukoneisto sitoi parhaimmillaan lähes 50 henkilöä. Kaikki tehtiin suuren innostuksen vallitessa talkootyönä. Lisäksi seuramme toimi useana vuonna Nilsiän RHY:n hirvenhiihtomestaruuskilpailujen järjestäjänä. Näissäkin kisoissa kilpaili lähes 100 kilpailijaa. Edellämainittujen suurhirvenhiihtokilpailujen lisäksi järjestettiin vuosittain jäsentenväliset hirvenhiihtokilpailut. Ensimmäiseen hirvenhiihto-otteluun oli haastettu 22.3. -81 naapuriseurat Vuotjärven Kaiku, Jyrinlahden Metsästysseura ja Raatin Erä-Pojat. Kiertopalkinto jäi isäntien kaappiin.

Kesäisin ammuntaa harjoiteltiin Korholan ja Lohilahden soramontuissa sekä hirvihölkättiin. Ikimuistoinen on Korholan soramontussa 26.8.1979 järjestetty porsashölkkä, jossa Veli Airaksisen lahjoittamasta palkintoporsaasta kilvoitteli 14 seuran jäsentä. Porsaan omistajaksi kiri Pauli Bruun.

Eräpolkukilpailutoiminnassa seuramme on aina ollut aktiivisesti myös mukana. Melko pian perustamisensa jälkeen seura sai järjestettäväkseen Nilsiän RHY:n eräpolkumestaruuskilpailut. Ne pidettiin Tuovilassa 10.8.1969. Mukana oli 32 kilpailijaa. Viimeisin mainitun kilpailun järjestämisvastuu oli vuonna 2003, jolloin kilpailu kokosi vain viisi osanottajaa. Itse eräpolkukilpailun osanottajina seuramme jäsenet ovat osallistuneet mieslukuisasti saavuttaen useita voitokkaita tuloksia siirtämällä esimerkiksi joukkuekiertopalkintoja useiden voittokiinnitysten kautta seuran palkintokaappiin. Myös pilkkikilpailu tuli kuvaan 1982, jolloin Lastukosken Erä-Pojat  saavutti Nilsiän pilkkimestaruuskilpailun joukkuesarjassa viidennen sijan. Viime vuosina yhä kohenevaa sijoitusta ovat tavallisimmin olleet varmistamassa Väätäiset Matti, Tapio ja Hannu.

Kilpailutoiminnan laantuessa seura järjestää enää vuosittain jäsenilleen hirvenammunta – sekä haulikkokilpailut Tarpisen ampumaradalla. Osanotto rajoittuu muutamiin aktiiveihin. Oman alueen ulkopuolisiin kilpailuihin kohtuullisella menestyksellä seuramme jäsenistöstä ovat osallistuneet Erkki Pentikäinen ja poikansa Eero haulikkorintamalla sekä Pertti Huovinen hirvenammunnassa. 1980-luvulla Niilo Väätäinen harrasti hirvenhiihtoa osallistuen useampana vuonna jopa SML:n hirvenhiihdon Suomenmestaruuskisoihin sijoittuen useampana vuonna kymmenen parhaan joukkoon ikämiessarjassa.

 

 

 

Hirvikuva2005.jpg

METSÄSTYSMAJA

Lastukosken  koulu tarjosi kuten edellä tuli mainittua tilat kilpailutoiminnan mahdollistamiseksi. Koulu oli myös kokousten, kurssien ja hirvipeijaisten pitopaikka. Mutta se ei ollut metsän keskellä eikä eräkämppä.

Ensimmäisen kerran ajatuksen oman metsästysmajan hankkimisesta esitti 11.8.1985 pidetyssä kesäkokouksessa Matti Väätäinen. Ajatus jätettiin mieliin hautumaan. Seuraava vaihe oli, että 17.2.1989 pidetyssä vuosikokouksessa päätettiin metsästysmajan rakentamisesta ja nimettiin majatoimikunta pj Tapio Väätäinen jäsenet Veikko Huttunen, Kalevi Väisänen ja Hannu Räsänen. ensimmäinen toimenpide majatoimikunnalla oli rakennuksen paikan hankinta. Ajateltiin Pisanlammen rantaa, josta Kymi Kymmene Oy saattaisi vuokrata alueen. Risto Puputti tarjosi tontin paikkaa Saunalahdesta omistamaltaan metsäpalstalta. Kuitenkin toimikunta valitsi Lastukoskelta Nilsiän kunnan omistamasta Helluri -tilasta vuokramääräalan rakennusta varten.

Kesäkokouksessa 4.8.1989 päätettiin majahankkeen rahoittamiseksi kerätä jäseniltä lisäjäsenmaksuna 300 mk kuluvalta vuodelta ja samoin v. 1990 lisäjäsenmaksua 300 mk. Samalla kokous antoi johtokunnalle ja majatoimikunnalle täydet valtuudet toteuttaa majahanke valmiiksi saakka.

Vuoden 1990 vuosikokouksessa valittiin majatoimikunnan puheenjohtajaksi Veikko Huttunen jäseniksi Kalevi Väisänen, Tapio Väätäinen, Juhani Räsänen ja Toimi Hentinen. Jo kesällä -89  seura oli ostanut Savon Kuljetus Oy:ltä Siilinjärvellä sijaitsevan elementtirakenteisen toimistorakennuksen. Kauppaan kuului rakennuksen purkaminen, pois kuljettaminen ja rakennuspaikan siistiminen. Purkutyö aloitettiin 17.9.1989. Rakennustarvikkeet varastoitiin seuramme alueelle eri maanomistajien varastoihin.

Toimintavuosi 1990 aloitettiin rakennuspuiden keräyksellä, jotka sahattiin huhtikuussa. Majan piirustukset laati RKM Markku Pentikäinen ja vastaavana mestarina rakennustyömaalla toimi Kalevi Väisänen. Perustusten rakentaminen aloitettiin 21.5.1990. Elementit nostettiin paikoilleen 13.7.1990. Hannu Räsänen puuhasi takan, savupiipun ja tiiliseinän töineen ja tarpeineen lahjoituksena. Vesikattoon rakennus saatiin elokuussa ja rakentamisvauhdin yhä kiihtyessä voitiin hirvenmetsästyksen alkaessa lokakuussa todeta, että jahti suoritetaan omalta majalta käsin. Majan maalaustyön suoritti urakoitsija Pauli Ruotsalainen ja sähkötöistä huolehti Jorma Hartikainen. Talkootunteja kertyi kesän mittaan 1400 ja konetyötunteja 110.

Vuoden 1991 rakennustyöt aloitettiin kaivon kaivamisella toukokuussa. Piha-alueelle ajettiin täytemaata ja soraa. Sisällä valmistuivat sauna- ja pesuhuonetilat laatoituksineen. Seuraavien vuosien aikana rakennettiin vielä varastorakennus sekä viimeisteltiin paikkoja niin sisällä kuin ulkonakin. Majan somistamiseksi Pertti Bruun lahjoitti puusta veistämänsä koira- ja karhupatsaat sekä tienviitaksi kiipeilevät karhunpennut. Antti Pentikäinen suunnitteli ja valmisti puusta reliefin, mikä kiinnitettiin sisäänkäynnin yläpuolelle ulkoseinälle. Rahaa rakennustyöhön kului 58 353 mk ja valtavasti talkootyötä.

Maja valmistui sopivasti seuran 30-vuotisjuhlaan, mikä pidettiin 12.8.1995, jolloin Veikko Huttunen vihki majan käyttöön ja rakennus nimettiin Koskimajaksi. Viime vuosien aikana maja on ollut lähinnä omassa käytössä. Jonkun verran sitä on vuokrattu matkailukäyttöön sekä oman kylän yhteisöjen kokouspaikaksi. Vuonna 2001 kiinteistö liitettiin Vuotjärven vesiosuuskunnan verkkoon. Hirviseurue on kunnostellut lahtivajaa, jonne hankittiin vuonna 2003 sähkökäyttöinen teurastamotasoinen luusaha ja lihamylly.
JÄSENISTÖ

Ketkä sitten muodostavat tuon Lastukosken Erä-Poikien joukon? Ketkä ovat joutuneet vastaamaan toiminnasta? Jo aiemmin mainittiin, että 18.3.1966 pidetyssä ensimmäisessä vuosikokouksessa seuraan hyväksyttiin 25 jäsentä. tuolla luvulla on ollut vuosien mittaan taipumusta kasvaa niin, että jäsenmäärä on tänään lähes kolminkertainen.

Jo seuran perustamisvaiheessa päätettiin, että jäseniksi pääsevät luonnollisesti kaikki tilojensa metsästysoikeuden vuokranneet maanomistajat, usein myös heidän rintaperillisensä, mikäli asuivat kotitilalla. Sama oikeus myönnettiin myös niille, jotka asuivat seuran toiminta-alueella, vaikka eivät omistaneetkaan maata. Välillä jäsenmäärä pyrki kohoamaan liiankin suureksi metsästysalueen pinta-alaan nähden, joten jäsenanomuksia jouduttiin hylkäämään. Viime vuosien aikana vaihtuvuutta jäsenistössä on ollut melko runsaasti. Monet ovat muuttaneet kauas pois, kiinnostus metsästysasioihin ja riistanhoitoon  on vähentynyt, jolloin tilaa uusille jäsentulokkaille on ollut. Erityisen ilahduttavaa on, että viime aikoina seuramme on saanut jäsenikseen nuoria, jolloin seuran ukkoutumisen uhka on vältetty. Juhlavuonna jäsenmäärämme on 73.  Lastukosken Erä-Pojat ry:n jäsenluettelo vuonna 2005:

Ansamaa Pekka  Bruun Marko
Bruun Tapio   Hakkarainen Urho
Hartikainen Antti  Hartikainen Ari
Hartikainen Raimo (op)  Hartikainen Raimo (mv)
Hartikainen Toivo  Hartikainen Ulla
Hartikainen Viljo  Heikkinen Janne
Heikkinen Jari   Heikkinen Markku
Heikkinen Raimo  Heikkinen Timo
Huovinen Pertti  Huovinen Päivi
Huttunen Janne  Huttunen Jarmo
Huttunen Veikko (kunniapj)  Hämäläinen Marko
Jenu Kari   Jokela Markku
Joutsen Ilmo   Kainulainen Heikki
Kainulainen Pentti  Kainulainen Rauno
Kainulainen Vesa  Korhonen Jussi
Korkalainen Kari  Martikainen Erkki
Parviainen Petri  Pentikäinen Antti (kunniajäsen)
Pentikäinen Arto  Pentikäinen Ensio
Pentikäinen Erkki  Pentikäinen Janne
Pentikäinen Jorma  Pentikäinen Juha-Pekka
Pentikäinen Jukka  Pentikäinen Jussi-Pekka
Pentikäinen Kauko (kunniajäsen) Pentikäinen Markku
Pentikäinen Taisto  Pentikäinen Veli
Puustinen Reino  Riekkinen Erkki
Rinne Tommi   Rissanen Olavi
Ruotsalainen Pekka  Räsänen Hannu
Räsänen Juhani  Räsänen Petri
Räsänen Raimo  Tiihonen Kari
Tiihonen Mika   Tirkkonen Antti
Tirkkonen Sami  Tolppanen Tapio
Tolppanen Toivo  Tuhkanen Pentti
Väisänen Heikki  Väisänen Kalevi
Väisänen Markku  Väätäinen Ahti
Väätäinen Antti  Väätäinen Eeva
Väätäinen Hannu  Väätäinen Janne
Väätäinen Lauri  Väätäinen Matti
Väätäinen Tapio

YHDISTYKSEN JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJAT

Veikko Huttunen  1965 – 1985
Tapio Väätäinen   1986  – 1995
Taisto Pentikäinen  1996 – 2003
Juhani Räsänen 2004 -edelleen

SIHTEERIT

Raimo Hartikainen (op) 1965 – 1973 ja 1976 – 1985
Kauko Pentikäinen 1974 – 1975
Kalevi Väisänen 1986 – 1987
Juhani Räsänen 1988 – 2000
Erkki Pentikäinen 2001 – 2004
Jorma Pentikäinen 2005 – edelleen

RAHASTONHOITAJAT

Raimo Hartikainen (mv) 1965 – 1997
Erkki Pentikäinen 1998 – edelleen

Todettakoon lisäksi, että Veikko Huttunen on ollut Nilsiän riistanhoitoyhdistyksen johtokunnan jäsen 1973 – 1989 ja Matti Väätäinen on hoitanut saman yhdistyksen sihteeri-toiminnanohjaajan tehtävät 1979 lähtien jatkaen edelleen.

Ajatus yhdistyksen standaarin hankkimisesta tuli hyväksytyksi 20.2.1981 pidetyssä vuosikokouksessa. Niinpä toimeenpantiin jäsenten kesken standaarin suunnittelukilpailu, johon tuli kolme ehdotusta. Voittajaksi valittiin Matti Väätäisen ehdotus , minkä pohjalta hanke toteutettiin ja vuonna 1984 tilattiin ensimmäinen 20:n kpl:een erä standaareja. Standaarin aiheen mukainen hiha-ja reppumerkki hankittiin 1998.

YHTEISTYÖ – ERÄ-POJAT LASTUKOSKEN KYLÄYHTEISÖSSÄ

Kuten tunnettua, me nyky-yhteiskunnassa asuvat ihmiset emme enää voi ylpeillä omavaraisuudellamme missään asiassa kuten joskus erä- ja kaskikulttuurin aikana. Me tarvitsemme yhteyttä toisiin sekä henkisissä että aineellisissa tarpeissa. Niinpä metsästysseurakaan ei pysty selviytymään kunnollisesti ja tehokkaasti toimintavelvoitteistaan ilman yhteistoimintaa.

Metsästyksen organisaatiossa metsästysseuran ylempi porras on riistanhoitoyhdistys. Nilsiä riistanhoitoyhdistyksen kanssa yhteistoimintaa on jatkuvasti ylläpidetty. Toiminnan alkuvaiheessa saimme avustusta riistanhoito- ja vahinkoeläinpyydyslaitteiden hankinnassa. Olemme olleet vuosittain mukana riistanhoitoyhdistyksen toimeenpanemassa seurojen toimintakilpailussa, toimineet järjestäjänä hirvenhiihto- ja eräpolkukilpailussa.

Jo edellä tuli mainittua yhteistoiminnasta sekä MKJ.n että SML:n piiriportaan kanssa riistakokeilujen ja kilpailutoiminnan kautta. Naapuriseurojen kanssa yhteistyötä on ollut kilpailutoiminnan lisäksi hirvenmetsästyksen järjestelyissä sekä yhteisten rauhoitusalueiden toteuttamisessa. Raatin Erä-Poikien kanssa on toteutettu vuodesta 1989 lähtien Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toimeenpanema riistakolmiolaskenta, jossa kolmen miehen voimin lasketaan kaikki eläimet talvella hiihtäen ja syyskesällä kävellen tietyllä karttaan merkityn kolmion sivuja seurailevalla reitillä. Laskennan tuloksen perusteella saadaan tietoa vuosittain riistakantojen kehityksestä.

Monivuotista yhteistoimintaa , olisiko parempi puhua valmiudesta yhteistyöhön, on ylläpidetty Nilsiän pelastuspalvelun kanssa. Jo vuonna 1983 Kauko Pentikäinen esitteli vuosikokouksessa pelastuspalvelun toimintaa ja metsästysseuran osuutta siinä. Kauko onkin toiminut yhdysmiehenä Nilsiän pelastuspalveluun osallistuen myös alan koulutukseen.

Jo aiemmin mainitun Lastukosken maamiesseuran naisten kanssa yhteistoiminta riistaruokakurssien sekä hirvisoppatilaisuuksien  valmistus- ja tarjoilutehtävistä huolehtimisineen oli monien toimintavuosien aikana arvokasta. Viime vuosina tämä toiminta on jatkunut Lastukosken Kylät  -yhdistyksen kanssa. Matkailua palvelevan veneilyreitin Kallavedeltä Tahkovuoreen avauduttua vuonna 2002 on Lastukosken kanava-alueesta tullut huomattava erilaisten veneilytapahtumien välietappi. Kun kyläyhdistys on ottanut rohkeasti vastuuta tapahtumajärjestelyihin, ovat Erä-Pojat olleet tukemassa ja auttamassa järjestelyissä. On siivottu ympäristöä, raivattu metsiköitä ja pysäköintialueita, ohjattu tapahtumissa ajoneuvoliikennettä sekä luovutettu Koskimaja käyttöön.

Metsästyksen, riistanhoidon ja luonnontuntemuksen kartuttamiseksi koululaisten keskuudessa on Lastukosken koulun oppilaat kutsuttu keväisin koulutyön loppuviikolla yhtenä iltapäivänä vierailemaan Koskimajalla. Siellä heille on kerrottu alan asioista, järjestetty pienimuotoinen kilpailu esim. eläinten ja kasvien tunnistamisessa sekä lopuksi paistettu makkaraa nuotiolla. Tämä toiminta alkoi 1998 ja päättyi 2004 kun koulu lakkautettiin.

Kenneltoimintaa yhdistyksemme on ollut tukemassa siten, että metsästysalueita on luovutettu ajokokeitten ja viime vuonna myös hirvenhaukkukokeitten koemaastoiksi. Monivuotisia yhteistyökumppaneita tällä alueella ovat olleet Koillis-Savon Kennelkerho, Nilsiän Metsästysseura ja Ruokosen Metsästysseura. Yhdistyksen jäsenistä Raimo Hartikainen ja Hannu Räsänen ovat harrastelleet menestyksekkäästi suomenajokoirasaralla sekä Pertti ja Päivi Huovinen kanakoirarintamalla.

Kuitenkin läheisimmät ja tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat maanvuokraajat. Heidän myötämielisyytensä harrastustamme kohtaan  on tärkeä. Pienenä huomionosoituksena sille maanvuokraajalle, jonka tiluksille hirvi on lopettanut juoksunsa, olemme käyttäneet luutonta paistipalaa. Muut ovat olleet tervetulleita lounastamaan hirvisoppatilaisuudessa. Tästä 40 vuotta  jatkuneesta yhteistyöstä Lastukosken Erä-Pojat esittää parhaimmat kiitokset.
LOPPUSANAT

Yhteiskunta elää jatkuvassa muutosprosessissa. Varsinkin  viime vuosien aikana olemme saaneet kokea tuon muutoksen erittäin voimakkaana täällä itäisessä osassa maatamme. Muutos vaikuttaa niin yksityisen ihmisen kuin yhteisönkin elämään toimintaan ja käyttäytymiseen. Niinpä tällainen yhdistyksen historiikki on paitsi suppea toimintakertomus toiminnasta myös muistiinpano tuleville sukupolville mukautumisesta vuosikymmenten mukanaan tuomiin ajankohtaisten muutosvaatimusten edessä. Samalla se on kunnianosoitus niille ihmisille, jotka ovat omalla työpanoksellaan olleet toteuttamassa kulloisenkin aikakauden asettamien tavoitteiden toteuttamisessa.

Voinemme yksimielisesti todeta, että tuosta 40 vuotta sitten pihtisynnytetystä Lastukosken Erä-Pojat ry:stä on kasvanut nuoruusvuosiensa kasvukivut kärsittyään vakaamielinen, tasapainoinen keski-ikäinen, joka luottavaisin mielin siirtyy aloittamaan viidettä vuosikymmentään.

Seuramme on löytänyt paikkansa Lastukoskelaisessa kyläyhteisössä. Uskallanpa jopa väittää, että se paikka on tarpeellinen ja tärkeä siinä mielessä, että se tarjoaa edelleen peruskansallisen harrastusmuodon aikana, jolloin maalaiskylissä ennen niin moninaiset toiminnot uhkaavaat kuoleutua. Aloittaessaan viidettä vuosikymmentään Lastukosken Erä-Pojat toivoo, että se saisi yhteistyössä ja kaikkien kyläläisten suosiossa jatkaa ja kehittää toimintaansa ja tarjota metsästystä harrastaville jäsenilleen mahdollisuuden nauttia harrastuksensa tuomista virkistävistä eräelämyksistä.
Nilsiässä 20.7.2005
Raimo Hartikainen
LÄHTEET:

Johtokunnan ja yleisten kokousten pöytäkirjat 1965 – 2004
Toimintakertomukset 1966 – 2004
20-vuotishistoriikki
Oma muistimateria
Valokuvat Matti Väätäinen
Avustajat Erkki Pentikäinen ja Jorma Pentikäinen